Brasilialainen jujutsu on kamppailulajeja harrastavien piirissä jo laajalti tunnettu ja tehokkaaksi tunnustettu kamppailu- ja kuntoilulaji.
Lajin tehokkuus piilee sen realistisissa maataistelutekniikoissa, erityisesti erilaisissa lukoissa ja kuristuksissa. Tämä perustuu siihen tosiasiaan, että todellisessa kamppailutilanteessa joudutaan usein lähikontaktiin ja siitä edelleen maahan. Maahan jouduttaessa kookkaammankin vastustajan voimaetu ja suurempi paino neutralisoidaan tehokkailla tekniikoilla.
Ilman lyöntejä ja potkuja harjoiteltavaa kilpailutyyliä kutsutaan brasilialaisen jujutsun urheilumuodoksi ja nykyään on mukaan tullut myös ilman pukua oteltava lukkopaini (submission wrestling). Urheilu-bjj muistuttaa judoa, mutta otteluissa on sallittu enemmän tekniikoita (mm. jalkalukot) ja painotus on yleensä maakamppailussa. Ottelut aloitetaan pystyasennossa, mutta kamppailu etenee yleensä nopeasti mattoon erilaisilla alasvienneillä. Otteluja voisi usein kuvata mattoshakiksi, jossa yhdistyvät henkiset ja fyysiset voimavarat sekä monipuoliset tekniikat ja tavoite on saada vastustaja luovuttamaan kuristuksella tai lukotuksella.
Brasilialaista jujutsua voivat harrastaa miehet ja naiset, pojat ja tytöt, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Laji vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä ja jatkuvaa itsensä voittamista niin henkisesti kuin fyysisesti. Omien rajojen kohtaaminen on osa harjoittelua. Oikea asenne on ratkaisevaa ja epäonnistuminen on osa oppimisprosessia.
Harvassa lajissa saadaan konkreettisia tuloksia yhtä nopeasti. Harjoittelijoiden edistyminen hämmästyttää yhä uudestaan niin valmentajia kuin harjoittelijoitakin. Pienempi ja hennompi lajin harrastaja huomaa vähitellen voivansa selviytyä kookkaamman vastustajansa puserruksessa ja tekniikoiden kehittyessä edetä hallitsemaan eri tilanteita. Muodollisina edistymisen mittoina ovat vyöarvot: valkoinen, sininen, purppura, ruskea ja musta.
Peruskurssilla ei tarvita vielä pukua vaan verkkarit ja t-paita riittävät mainiosti alkeiden opetteluun.
